26.11.2011

Kaiken tarkoitus

Nyt, rahatilanteen ollessa lähinnä naurettava ja joulun lähestyessä, olen stressannut kaikesta tasapuolisesti, ja lopuksi se sitten kääntyi itseään vastaan ja viime viikon lähinnä hoivailin itseäni levolla ja koiranäyttelyllä. 
Elämän tarkoitus on siis lepo.


Viime lauantaina Jyväskylän Paviljongissa oli muutama koira ja surkea pikkunäyttely. Ts. satoja koiria, yli 50 kehää ja muutama kymmen tavara- ja herkkukojua (metrilakua!!!). Voin kertoa luottamuksella, että koirakuume ei millään mittarilla laskenut, vaan nousi sellaisiin lukemiin, että päivystyspolille näissä asteissa olisi pitänyt mennä jo aikaa sitten. Miespuolinen henkilöni varsinkin hempeili siihen tahtiin pikku töppöjaloille (ei minulle siis vaan koirille) että ihmettelin jo mitä oli aamukahviin laitettu. Yksikin kuva corgikehästä on sellainen, jossa yksi corgi on täpäkkänä ja toinen vain heittänyt selälleen kehään, "ei kiinnosta teidän näyttelynne". Olisihan se kiva näyttää ihan oikean kuvan muodossa(en luota teidän mielikuvitukseen), laitan ensi postaukseen.
kuukelista
 Mutta koirakuume siis kosahti krooniseksi. Ensi kesänä meillä pitäisi olla pikkuinen töpökkäjalkavauva. 
Tämä keskustelunpätkä on aito:
"Ihanaa kun me ollaan ensi kesänä kahdeksanjalkainen perhe."
"Täh, ootsä raskaana??"
Juu, odotan nelijalkaista mutanttilasta.
Elämän tarkoitus on koira.

Tänään sitten juhlimme illalla kamalan vanhaa puolisoa. Mukava järjestää juhlia, ja olen ihan varmasti näiden neljän yövuoron jäljiltä melkoinen seurapiirilady. Epäilen, että juttujeni taso laskee (kyllä, vieläkin alemmas) ja puolikaskin juhlajuoma menee juuri sinne aika tohinalla. Älkää antako minulle drinkkejä!
Elämän tarkoitus on pitää hauskaa.

Joulukin tulla jollottaa (paitsi että joidenkin mielestä on asiatonta vielä nautiskella siitä, toiset on aloittaneet jo juhannuksen jälkeen) ja kohta (noh, vajaan kuukauden päästä) matkaan lumisten (?) maisemien halki Lapin Merikaupunkiin hetkeksi nauttimaan joulun rauhasta ja muutamasta itselle otetusta lomapäivästä. Tällaisen syksyn jälkeen se tekeekin hyvää. Ruokaa, melkein koko perhe, joulurauhaa ja ruokaa. 
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

2 kommenttia:

  1. Hyviä tarkoituksia! Mie odotan kyllä jo vähän innolla sitä teidän ensi kesän nelijalkaista mutanttilastanne, mokomat ootte saaneet minutkin hypetyksellänne höpsähtämään corgeihin. :)

    VastaaPoista
  2. Eli mission accomplished! Kohta KAIKILLA on corgi! Muahahahaa!

    VastaaPoista

Kiitos sanoistanne!