Zzzzzz....

Seitsemän päivän työputki alkoi toden teolla painamaan eilen Rossossa istuessa, silmien ollessa puolitangossa ja käsien pötköttävän elottomina kylkiä vasten. Ei olisi minulle tarjoiltu(siis alkoholia), ei. Olin niin säälittävän näköinen, että kotona minut patistettiin päiväunille. Miekkonen pötkötti vieressäni niin kauan, että olin 75% nukuksissa. Lähti sitten, laittoi oven kiinni. Tuli turvallinen olo, niinkuin olisi lasta nukuttanut. Samalla oli vähän holhotti-syyntakeeton-olo, ei nyt ihan niin paljoa tarvitsisi pitää huolta, mutta pidä vaan, on se niin mukavata. Päikkäreiden jälkeen se elämä kirkastuu ja aloimme iltasella katsomaan leffaa. Josta kerkesin katsoa 20minuuttia, sitten tuli uni. Havahduin, kun leffaa oli mennyt reilu tunti. Kävin pesulla, siivoilin, viikkasin vaatteita kaappiin. Sitten iski väsymys, kävin nukkumaan ja nukuin lähes puoleenpäivään tänä aamuna. Kömmin aamupalalle, ja sitten mietin; ei voi viikonloppuna vain ja ainoastaan nukkua (no miksei toisaalta voi?). Lenkille menimme, tuoksui syksylle. Nyt on onnellinen ja raukea olo. On syöty ja käyty suikussa. Nyt voikin sitten hiukan juhlia ja sekin olisi hyvä tehdä mahdollisimman nopeasti, että pääsee nukkumaan..Ah.

Hilipatihippaa

Have a good one!