15.8.2011

Happamia...

..sanoi kettu pihlajanmarjoista. Katrinsessa taas ilostui, syksyn värejä! 
Yksi kauneimpia puita on pihlaja. Se on myös muinaissuomalaisten pyhä puu, jota istutettiin kalmistojen ympärille ja suojaamaan mustalta taikuudelta. Pihjalaa pidettiin sitä pyhempänä, mitä erikoisemmassa paikassa se kasvoi, kuten vaikkapa toisen puun tyvestä tai kallion halkeamasta. Pihlaja täytyy myös istuttaa ensimmäisenä uuden talon pihaan, suojaamaan. Kalevalassa pihlaja on maanjumalatar Raunin puu, ja siitä ennustettiin mm. naimaonnea ja hyviä vuosia. 
Pihlaja on kaunis, herkkä ja kovin suomalainen puu minusta. Samalla se on taipuisa, värikäs ja sitkeä. Ai että sydäntä taas pakahduttaa tämä suomen luonto. Toivon todella parin viikon päästä, kun perhettä saapuu Lapin merikaupungista vieraisille, että pääsemme lähellä sijaitsemaan kansallispuistoon. Vähän eräjormailemaan helppokulkuisessa maastossa, merkityillä reiteillä.
Yllä hän ei töppöjaloillaan

Yksi terttunen siellä!

Kuva: kuukeli
Pihlajanmarjojen myötä saapuu syys. Se tuoksuu kirpeältä, pohjoistuulelta ja no, pihlajanmarjoilta. Jee, ei enää koiranpissan ja ihmishien hajua tulikuumalla asfaltilla, SYKSY!! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sanoistanne!