Vieraita muttei lainkaan vieraita

Viikonloppuna tänne paahtoi puolen Suomen takaa kaksi kappaletta siskoja ja yksi isä. Viikonloppuun kuului kauppastelua, käveleskelyä, risteilemistä (siis laivalla, ei eksytty mihinkään) ja yksi hyvä yritys käydä läheisessä Leivonmäen kansallispuistossa.

Google Maps ei paljon meitä kansallispuiston etsijöitä ohjannut oikeaan suuntaan, päädyimme ajamaan kurttuista mettätietä kilometritolkulla ihmetellen kylttien puuttumista(Googlen ohjeiden mukaisesti) ja lopulta vain pysäytimme auton ja lähdimme kävelemään. Tiekin loppui noin kilometrin päässä. Hienoa. Palasimme -sentään kauniissa auringonpaisteessa- takaisin autolle. Kävimme pettymyksen jälkeen Leivonmäen K-kaupassa jäätelöostoksilla. Kylttejä kansallispuistoon oli kyllä hyvin näkyvillä, olimme vain malttamattomina kääntyneet (Googlen ohjeiden mukaan!!!) muutamia kilometrejä liian aikaisin...Saldona: kaksi teereä, yksi metso, neonkeltaisia perhosia, naarmuuntunut autonpohja ja tavallista, miljoonaan kertaan nähtyä suomalaista metsää. Minua vielä törkeästi syytettiin harhaan ajosta, vaikka Google on se oikea syypää. Mies onneksi lupasi kanssani ajella vielä sinne oikeaan kansallispuistoonkin, on ehkä paremmat maisemat kuin siellä mettätiellä, jossa vaan ruohoa kasvoi ja pusikot kutittelivat. 
Ja HYI NIITÄ HIRVIKÄRPÄSIÄ! Vastemielisiä otuksia, joita ei tuolla pohjoisempana vielä niin tapaakaan. Niitä revittiin pois matkalta päänahkaan ja vielä kotona yksi siivetön löytyi lattialta! Ne vastenmieliset otukset eivät edes kuole helpolla, ja kun ne löytää siivettömänä, tietää, että johonkin on laskeuduttu. YyyyHH.

Onneksi illemmalla sunnuntaina pääsimme Päijänteen laineille kolmetuntisen ajaksi. Suomen Suven viimeinen kesäristeily ehkä hiukan epävakaassa mutta kauniissa säässä. Minua hiukan paleli, sillä flunssa vaani jo oven takana..Onneksi oli mukavia maisemia ja hyvää seuraa.

 

Kuten näkyy, aluksi oli pilvistä ja synkähköä, mutta sitten hiukan kirkastui. Aivan upea valo joissain kuvissa. Ja tässä yläpuolella jännittävä hetki, kun menimme läpi Vaajakosken suluista. Selkeästi mun elämässä ei ole kovasti jännitystä..

Kas tässä yläpuolella matkaseuraani ja upea auringonlasku.

Minä ja siskot <3

Ja sitten sain vielä perjantaina ihanan paketin ystävältä, joka oli syntymäpäiväni aikaan ties missä Euroopan sydämessä moottoripyörän selässä. Paketista kuoriutui suklaata ja kortti, oli ihana yllätys se! Kiitos Kakedo! :)

Kylläpä nämä kuvat lämmittävät mukavasti flunssaista naista. Olen oikein räkäinen, ja roskien vieminen jo puski tuskanhikeä pintaan. Viehättävää. Torstaina palailen töihin, ellei olo pahene. Pitänee lepäillä olan takaa nyt..

Loppukaneettina: keskisuomalaisuus. Olen asunut Keski-Suomessa tasan vuosikymmenen. Syyskuun alussa aloitin opiskelut näissä maisemissa vuonna 2001. Olenko lappilainen vai keskisuomalainen? 50-50%? 60-40%? Kyllä Lapin merikaupunkiin mennessä on vielä kotiinpaluun oloa matkassa. Mutta on se myös mukana, kun palaan tänne omaan kotiini. Jos minulta joku kysyy jossain muualla kuin tällä paikkakunnalla, että mistä olen tullut, sanon olevani täältä. Jos joku kysyy mistä olen kotoisin, sanon olevani Kemistä. Muutunko koskaan 100% Jyväskyläläiseksi? En. You can take the girl out of Kemi, but you can´t take Kemi out of the girl.. :D