Vilkuttava lapsi

Kun menen linkillä eli bussilla numero kolme Vaajakosken ja Jyskän periferioiden läpi kohti kotia, matkan varrella bussi on jo kaksi kertaa ohittanut lapsen, joka saapastelee aikuisen seurassa pyörätietä pitkin ja molemmilla kerroilla tämä muhkeaan toppahaalariin puettu vaahtosammutin on heiluttanut bussille. Oikein isosti ja innokkaasti. Ensimmäisellä kerralla luulin, että lapsi vilkuttaa jollekin tutulleen, mutta toisella kerralla tajusin, että bussillehan (ja sen matkustajille) se moikkaa! Harmitti, kun en kerennyt vilkuttamaan takaisin. 

Lapsena istuimme ystäväni Elinan kanssa Kemissä "ison tien" penkereellä ja vilkutimme rekoille. Mikä ihana tunne oli, kun rekan jähmeä lippispäinen ja viiksekäs kuski (stereotypia, mikä stereotypia?) heilautti takaisin! Tuli niin iloinen mieli, se huomasi meidät, kaksi pientä mukulaa tien vieressä! Hymyhän siinä valaisi kasvot.
Vähän niinkuin sinun kasvosi, rakas lukija, kun näet tämän kuvan.

Seuraavalla kerralla istun oven puolelle kolmoslinkissä, jotta ehdin vilkuttamaan.