Elämässä pitää tehdä päätöksiä. Vaikeita ja kivoja ja kaikkia siltä väliltä. Niiden tekeminen on joskus ihan järkyttävää eipäsjuupas-keskustelua pään sisällä. Tuntuu, että järki ja tunteet menevät ihan sekaisin, eikä saa sitä punaista lankaa enää kiinni. Ajatukset vellovat, ja itse on ihan poikki jo, ja haluaa tehdä "nyt vaan jonkun päätöksen". Vaikka tietää, että sellaista päätöstä katuu melko varmasti. Joskus tekee mieli vain huudella jonnekin ulos, että "tee itte päätökses". Ja joskus tekee mieli vain elää päivä kerrallaan, piiloutua ja vältellä päätösten tekoa.
En tiedä, onko muilla samanlaista, mutta joskus kirvelee joku päätös, jota et voi enää muuttaa. se jää kaivelemaan, vaikka olisi vähäpätöinenkin.
Milloin on järki ja tunne tasapainossa? Miten saa pidettyä itsensä järjissään, ja tehtyä asiallisia ja tunteellisia päätöksiä?
Olen itse koittanut vain tyhjentää pään, ja antaa tunteen puhua. Intuition. Vaiston. Järki nyt on vain tiellä joissain päätöksissä. Yritän tunnustella, miltä minusta tuntuu. Ja usein se on auttanut. Olen jokatapauksessa herkkä ja tunteellinen höperö, joten järjen sivuuttaminen on ollut tärkeä osa elämääni jo kolme vuosikymmentä :D
Tunteet peliin ja silleen, ja sitten vain tuulta päin!
 |
| Mitään tuulta päin, mulla on tässä luu ja se riittää! |
Niinpä niin! Minusta TUNTUU (ha!, olinpa nokkela), että tunteilla päättäminen olisi monessa tapauksessa se parempi vaihtoehto. Kun menee järjen mukaan, jää sitä toista vaihtoehtoa haikaillut Tunnepuoli kuitenkin nakertelemaan ja nuivertelemaan takaraivoon, että eikös nyt kuitenkin, olisihan se ollut kivempi, mitäs jos, eikös...? Ja sitten lopulta päätyy kuitenkin siihen, mitä intuitio sanoi jo alussa.
VastaaPoistaIntuitiostahan on sanottu, että kun luulemme tekevämme päätöksiä "fiilispohjalta", on niiden takana itse asiassa kokemus, opittu, ja siten oikeastaan järki. Alitajunta vain käsittelee asiat nopeammin kuin tietoisuus ehtii mukaan, jolloin ne perustelut jäävät itse päättäjällekin vähän hämäriksi - "se nyt vaan tuntuu paremmalta!".
Inspiroimanasi voisin päättää yrittää itsekin tehdä ratkaisuja enemmän sillä kuuluisalla perstuntumalla. Jos se vaikka olisi fiksukin kaveri. Kiitos tästä :)
Se on ihan totta, että intuitio on oikeasti sitä kokemuksen syvää rintaääntä. Ja naisilla se on joko voimakkaampi, tai opittu ja hyväksytympi tapa tehdä päätöksiä. Jos mies sanoisi, että ostin ton auton, ihan intuitiolla, niin sitä pidettäisiin vähän..ehkä outona. Mikä on tyhmää.
PoistaPerstuntumaa elämään, siinäpä hyvä tämän viikon (ehkä jopa vuoden) motto! :)