NYYH!

Oi että, vuosi se vaihtui melkein huomaamatta. Olen ollut koko joulunajan aina loppiaiseen saakka koko ajan maha täynnä, ja nyt se alkaa tuntumaan lievästi epämiellyttävältä. Täytynee alkaa säännöstelemään. Tästä vuodesta on tultava parempi kuin edellisestä, joka oli täynnä ihania asioita, mutta myös yllättävän paljon niitä naaman mutrulle vetäviä. Uskon vakaasti, että kun luottaa, niin pärjää. Enkä itse asiassa uskonnottomana pessimistinä tarkoita, että "usko, että elämä/jumala/kohtalo kantaa", vaan uskoa itseen, omiin kykyihin ja tavoitteisiin. Luota, että sinussa on niitä ominaisuuksia, joilla pääset eteenpäin. Tarkastele omia vahvuuksiasi ja heikkouksiasi realistisesti(vaikeaa), ja pyri kääntämään heikkoudet jos ei voitoiksi, niin ainakin vähemmän heikoiksi puoliksi(vielä vaikeampaa). 

Olen puhunut ystävieni kanssa naamakirjan salaisilla ryhmäsivustoilla itkuherkkyydestä. Kun sanottava asia tai tapahtunut saa vedet silmiin, ja kiukuttaa niin että nyyhke kuuluu. Kun pitää puolustaa omia asemiaan, tai selittää jokin asia, pisarat tipahtelevat ja ääni särkyy. Joskus väpättää jopa huuli ja kädet hikoavat. Olen itse sellainen, että silmät saattavat vetistyä konfliktitilanteessa tai jos minua kohtaan ollaan törkeitä. Myös edellämainitut puolustusasemat, tiukat neuvottelut tai oikaisuvaatimukset työssä ja vapaa-ajalla ajavat tunnemyrskyyn helposti.  Ystäviäkin tuntui ajoittain ärsyttävän oma herkkyys tiukkojen paikkojen tullen. Kuitenkin, jälkeenpäin olet ylpeä siitä, että et antanut ihmisten talloa ylitsesi, ja että sait asiasi sanottua. Mitä sitten, jos se tuli suusta ulos väräjävänä tai kyynelten saattelemana, se tuli silti ulos. Kukaan ei myöhemmin mieti, että "tuo itki ". Oikeastihan kenenkään sivistyneen ihmisen mielestä itku ei ole heikkoutta, vaan tapa purkaa tunteita ulos. Naisille varsinkin sen on hyvin luonteva tapa purkaa paineita ja jatkaa sitten eteenpäin. Silti, huvittavaa kyllä, itku saa miehet usein vähän hermostuneiksi ja aseettomiksi. Mitä naiset käyttävät ihan joskus jopa hyväkseen. Mutta se nyt on aika kaukana kiukkuitkusta ja kumppaneista. Joskus tunteet tulevat ulos kyynelkanavien kautta. Ainakin ne tulevat ulos, eivätkä jää sisään. Rohkea on se, joka ei värisevän äänen anna asiaansa häiritä! Kyynelisen asian päätökseksi ehkä pieniä naurunkuplia aiheuttavia otoksia joulunajalta ja muualtakin. Ihanaa tammikuun toista viikkoa kuomat!

Ritun aattolook

Pepi pääsee mummolassa sängylle

PS.