Nature calls

Jyväskylän alueella on monenlaisia luontopolkuja, jonne ihmiset menevät usein ja vapaaehtoisesti rämpimään ryteiköissä ja huiskimaan öttiäisiä. 
Mekin menimme, tietenkin.

Reitillä kuultua:
Nainen: Perhanan paarmat!!
Mies: Tein sulle tällasen vihdan, jolla voit huiskia
Nainen: Tää on ihaninta, mitä mä olen sulta ikinä saanut


Mies: Ottaapa mukavasti vähän hengen päälle tämä mäki!
Nainen: Puuuh huuuh lääh krrääh tau...lääh tauko!

Mies: Mä olen ennenkin mennyt polkuja, mutta en tiedä, oletko sää
Nainen: Joo kato en, tämä on mun ihka eka kerta polulla, törkeän siistiä


Mies: Olipa sopivan pitkä tämä reitti, 3,5 km
Nainen: Aika pitkä oli reitti



Mies: On hienot maisemat!
Nainen: Aivan mahtavat, tätä kivistä heinikkoa ei muualla Suomessa olekaan



Mies: Tuolla karjumisella säikähtää muut kulkijat ja elukat
Nainen: Se oli tosi iso sudenkorento.


Terveisiä muille kanssakulkijoille, se olin minä, joka niitä lentäviä hyönteisiä karjui. Sori.

Mutta osa-aikainen asennevammanainen tykkäsi silti! Oli oikeasti hienoja maisemia, ja kohtuu helppo ja hyvinmerkitty polku, monennäköistä maastoa. Tosin muutama aika kuumottava mäki.
Ainoan miinuksen saa Pepi the Paskatassu, joka upotti käpälänsä kaikkiin mutalällyihin ja oli vatsaa myöten kurassa. 
Onneksi ymmärsi tepastella myös soisen maaston hetteiköissä puhdistavalla tavalla, koska lunasti sillä paluumatkansa pois metsistä.

 Lopuksi vetolossi:

Ja Lasse Lossiopas: