Nature calls

Jyväskylän alueella on monenlaisia luontopolkuja, jonne ihmiset menevät usein ja vapaaehtoisesti rämpimään ryteiköissä ja huiskimaan öttiäisiä. 
Mekin menimme, tietenkin.

Reitillä kuultua:
Nainen: Perhanan paarmat!!
Mies: Tein sulle tällasen vihdan, jolla voit huiskia
Nainen: Tää on ihaninta, mitä mä olen sulta ikinä saanut


Mies: Ottaapa mukavasti vähän hengen päälle tämä mäki!
Nainen: Puuuh huuuh lääh krrääh tau...lääh tauko!

Mies: Mä olen ennenkin mennyt polkuja, mutta en tiedä, oletko sää
Nainen: Joo kato en, tämä on mun ihka eka kerta polulla, törkeän siistiä


Mies: Olipa sopivan pitkä tämä reitti, 3,5 km
Nainen: Aika pitkä oli reitti



Mies: On hienot maisemat!
Nainen: Aivan mahtavat, tätä kivistä heinikkoa ei muualla Suomessa olekaan



Mies: Tuolla karjumisella säikähtää muut kulkijat ja elukat
Nainen: Se oli tosi iso sudenkorento.


Terveisiä muille kanssakulkijoille, se olin minä, joka niitä lentäviä hyönteisiä karjui. Sori.

Mutta osa-aikainen asennevammanainen tykkäsi silti! Oli oikeasti hienoja maisemia, ja kohtuu helppo ja hyvinmerkitty polku, monennäköistä maastoa. Tosin muutama aika kuumottava mäki.
Ainoan miinuksen saa Pepi the Paskatassu, joka upotti käpälänsä kaikkiin mutalällyihin ja oli vatsaa myöten kurassa. 
Onneksi ymmärsi tepastella myös soisen maaston hetteiköissä puhdistavalla tavalla, koska lunasti sillä paluumatkansa pois metsistä.

 Lopuksi vetolossi:

Ja Lasse Lossiopas:

Kaikki muu on pelkkää retoriikkaa

Onko juhlakalu teistäkin jotenkin rivo sana, sanoi sen miten tahansa? Minusta on.
Sellainen olen kuitenkin ollut, kahtena erillisena päivänä. Torstaina minusta tuli "täti-ihminen"perheen kesken ja lauantaina vielä kippistimme asialle lisää toisen juhlakansan kera. Vielä minua odottaa ainakin yksi pieni seikkailu ihan erityisen porukan kera syssymmällä.
Juhlalook on ollut aika aikuismainen ja rento, mutta ilmeet eivät vuosien saatossa miksikään muutu.
Kolmekymmentä tai ei, en saa kasvoilleni muita ilmeitä, kuin duck facen, irvistyksen tai teennäisen hymyn. 

 Olen dorkista ilmeistäni huolimatta saanut mitä ihanimpia lahjoja ja lämpimimpiä halauksia, kiitos siis kaikille mukanajuhlijoille<3 Syntymäpäivänäni torstaina kävimme Twin City festivaaleilla Torniossa. Siellä oli stand upia. Ainoa kunnolla naurettava esiintyjä oli Sami Hedberg, jolle nauroin jalat ristissä naurunkyyneleet valuen. Suosittelen. 
Eilen kilistelimme sitten uudemman kerran täällä Keskimaassa, ja olihan mukavaa. Näillä eväillä jatkan seuraavien juhlien odotusta! 

Terkuin "takana on luja putki rilluvuosien" :D

Harrastuksia

En ole koskenut kynään tahi hiileen a-i-k-o-i-h-i-n. No sitten kävin repimässä varastosta muutamia vanhoja "taideaarteita"inspiraatioksi ja rävelsin uuden värillisen työn, jonka avulla vähän otin tuntumaa piirtovälineisiin.  
On jotenkin erilaista piirrellä, kun ei ole yksin. Joku toinen  kurkistaa epävalmista työtä, ja kommentoi. Ahdistaa ihan pikkiriikkisen, että keskeneräinen työ on jo jonkun silmien alla. Se on vain  tottumiskysymys:)

Yllä vanhaa pyllyä ja uutta värikästä. Vieläkun olisi opettaja, joka istuisi vieressä ja neuvoisi koko ajan. Onko vähän ristiriidassa aiemman "joku muukin on täällä, iik"-ajatuksen kanssa?
No, jospa tässä tulisi sellaisia sadepäiviä, joiden aikana saisi teipit seinään ja hiilet suhisemaan. Värit kun ei taida olla mun juttu...
Ehkä vielä tänä kesänä..
Etana tuli muuten lenkillä vastaan, ja näytti sarvet, kaikki neljä! Mutta se mokoma valehteli päin naamaa, ja satoi koko seuraavan päivän! Mitä se tällainen ennustaminen on? Näköjään ihan sama, ennustaako sään etana vai meteorologi, sama onnistumisprosentti. 
Hyvää ja aurinkoista/sateista/tuulista/tyyntä sunnuntaita!! 

Iiris

Vanha, uskollinen ystäväni varastettiin muutama viikko takaperin. Se kyyditsi minua moneen paikkaan(asfaltilla ja offroad-hengessä), ja pysyi reitillä muutaman siiderinkin-krrhmm- jälkeen. Sain sen 17-vuotislahjaksi, ja isäni oli sitä moneen otteeseen korjaillut ja pitänyt hyvässä kunnossa. 
Sitten se vietiin. Perkele. Voin kertoa, että itketti. Vaikka olin jo kevättalvella uhkaillut uuden pyörän hankinnalla, huomasin, että pienellä fiksauksella turkoosi tomeruus sai taas ihan uuden elämän, ja ajelin sillä tohkeissani alkukesästä saakka. 
En voi kuvailla, miten ikävästi pyörän vieminen minun mielessäni pyöri. Otti päähän. Näin (haave)unia, joissa ryöväsin pyörän sen uudelta omistajalta keskellä Kauppakatua, tai huusin törkeyksiä pyörää uudestaan kauppaavalle tyypille käytettyjen pyörien liikkeessä. 
Kesällä on aika kökköä olla ilman polkupyörää. Ei oikein viitsi helleilmalla kävelläkään hiki tippuen vaikkapa rannalle. Pyörällä pääsee vilpoisemmin. 
Niinpä tänään kävin hakemassa uuden (hiukan käytetyn)ystäväni kotiin. Sen nimi on Iiris.
Iiris ei ole seitsemänvaihteinen hybridi, kuten edellinen kaksipyöräiseni. Eikä sellainen sutjakka suhahtelija. Iiris on mummomallinen, vaihteeton ja ruskea. Kyllä, ruskea. Ei pitäisi olla mikään varkaita houkutteleva väri(näitä asioita on tutkittu). Jokainen Iirikseen luvatta koskeva saa tuta rinsessan raivon! Jos kauniisti pyydät, voit saada sitä taluttaa. Ehkä.

Kun sain ensimmäisen "isojen tyttöjen" pyörän ehkä 7-vuotiaana (?), talutin sitä ylpeänä katua edestakaisin. Ajaa ei ihan vielä saattanut. Naapurit varmaan salaa vähän nauroivat ikkunasta katsellessaan, ehkä myös vanhempani. Se oli niin hieno, hopeinen. Nyt on vähän sama olo, taidankin lähteä vähän taluttelemaan pollevana Iiristä.
Son moro!

I have a feeling

Mulla on sellainen olotila, 
että aamulla ei ole kiire
päivällä ei ole kiire
illalla ei ole kiire 
(arvaatte, mihin tää on menossa)
Kyllä, yölläkään ei ole kiire.
Tasainen tahti, kivaa ja letkeää tekemistä.
Kesäiset päivät, aurinkoa, sadetta, ukkosta, hellettä.
Unta, uimista, leffoja, herkkujakin. 
Matot olemme sentään pesseet!
Aika aivokuollutta meininkiä noin muuten, mut eipä haittaa. Nautin kovasti.

Onneksi olemme saaneet jotain älyllistäkin aikaan. Siskoni muuttaa tänne opiskelemaan(!!), ja suhahti viikko sitten vieraaksi ja etsimään kämppää. Kämppä onneksi löytyi melko helposti (ei mikään itsestäänselvyys), ja siinä sivussa tuhosimme jäätelöä ja virvokkeita niinkuin ei huomista olisi. Oikia meininki on se.

 Siinähän se, sisko, joka juo Onnistumisen Olusta, Helpotuksen Humahdusta. Opiskelupaikka check, kämppä check, iiiso juoma check.

On kiva lukea kaikkien lomapäivityksiä naamakirjasta ja blogeista kun on itsekin samassa tilanteessa!
Kaikki ne, jotka vielä/jo töissä puurtavat, jaksamisia teille ja pieni säälivä kädenheilautus päälle! Minä jatkan oleilua ja letkeää eloa.

Muista napukat tekstin alapuolella, painele niitä jooko, lukija!

Vesipeto

Koira uijaa
Se kroolaa ja pärskii ja vispaa
Huiskien takajalkaa
Ui syvissä vesissä sylkkyyn

 Pepi toivottaa virnuillen kaikille hännäkkäille ja ei-hännäkkäille hyvää heinäkuuta!
Lyriikan riemuvoitto by allekirjoittanut.

PS Lyriikka perustuu tositapahtumiin; piti pärskiä, peräpää kallisteli puolelta toiselle vispatessa ja kun oli syvää, piti levähtää sylkyssä hetki ennenkuin jatkettiin taas matkaa :D On se <3
 PPS Ei vielä corgi- flopia, ensi kerralla ehkä?