Tammikuu on toivoa täynnä

Näin se tauko tekee hyvää ja ravitsee kirjoittajan mieltä ja sysii sitä kohti nokkelampia ja avartavampia aihekokonaisuuksia. Tai sitten ei. Lomailtu kuitenkin on, lähes kaikesta paitsi syömisestä, ja se tuntuu ja ehkä myös näkyy. Yhhyh. Onneksi kuitenkaan en ole lupautunut vain omasta naamastani postaamaan, niin voin täräyttää hauskoja ja kauniita kuvia kaikesta muusta. 

Hassua, kuinka tammikuussa höpötetään kaiken uuden alkamisesta; on uusi vuosi, tehdään lupauksia uudesta elämästä ja verokorttikin on uusittava. Minusta kuitenkin elokuu on se kuukausi, jolloin kaikki alkaa; ekaluokkalaisten ja monen muunkin koulutaival, harrastukset ja virastot sun muun valtion laitokset heräilevät katatonisesta kesähorteestaan. Tällä kertaa kuitenkin omakin elämä lähti hiukan uusille urille tammikuussa, työn osalta ainakin. Jalo kasvatuksellinen elämäntehtäväni jatkuu uusissa olosuhteissa, joihin kuuluu oikea palkka ja liikuntapalveluja. Ai kun ihanaa. Oloni onkin ollut vähän seuraaanlainen kuluneena syksynä:

Maailmalta piiloutumista

Kokoaikaista raukeutta, suorastaan väsymystä

Pientä kyynisyyttä ja kypsymistä

Suoranaista pelkoa

Odotusta ja toivomista

Ehkä tämä kevät on sitten muiden aiheiden aikaa...

Velvollisuuksiin alistumista

Uteliasta mieltä

Pientä jännitystä..

Virnistyksiä ja hymyjä...vuoden ensimmäiset, toim.huom.

Luottamista siihen, että asiat lutviintuvat osaavissa käsissä!

Osaavat kädet tosin näissä kuvissa saivat järkytyksellisiä huokaisuja mammalta, joka viimeisessäkin kuvassa suojelee koira-parkaa teräviltä pikkusiskon napsijoilta, jotka tekivät koirasta aavistuksen töpökän näköisen ainakin jaloista..kaikella rakkaudella siskoseni.

Tässä palajavat ihanaiset kivituikkuni(joista yksi jäi kuvasta pois), joita joulupukki toi aimo satsin lisää! On ne niin kauniita. Näissä tunnelmissa starttaamme vuoden 2012, tulkoon siitä kaunis, onnellinen ja kaikin puolin antoisa meille kaikille!