Kakkonen on ykkönen

Epämääräinen otsikko ottaa kantaa tämänpäiväisiin resitentinvaaleihin. Kauheaa bolemiikkia on eri puolella sosiaalista mediaa ja mediaa siitä, kuka onkaan se paras tyyppi ja miksi. Vaikka kannatan suvaitsevaisuutta, en aio äänestää ketään homouden takia enkä siitä huolimatta, vaan aion äänestää edustavinta, humaaneinta ja sitä, kenen uskon hoitavan kaikista taitavimmin työnsä resitenttinä.
Olen hyvin huono ja arka (kyllä, sitäkin joskus olen) ottamaan sen enempää kantaa, sillä politiikka ei ole vahvuusalueeni ja pelkään höpiseväni aivottomia ja perusteettomia juttuja. Olen siis heikoilla jäillä, mutta se ei estä minua "menemästä koppiin vääntämään kakkosta", kuten eräs naamakirjakaverini asian ilmaisi.
Ethän sinäkään jättänyt äänestämättä?
No jopas meni kuivaksi tämä asia, ja vähän sormenheristelyksi. Vastapainoksi voin kertoa, että olen ollut taas ehtoisa emäntä, ja leiponut törkeän hyviä suklaa-mantelipikkuleipiä. 

Joku jo kerkesi haukata..

Muutenkin on ollut aika rentouspainotteinen viikonloppu, jonka tunnuslause voisi olla "mä olen tässä soffalla ihan hetken vaan". Paitsi eilen illalla, jolloin (tosin pienten sohvatorkkujen jälkeen) maalasin itselleni naaman, ja kävimme ihmisten ilmoilla. Muutama näistä ihmisistä ilmaisi minulle, että olemme puoliskoni kanssa ällösöpöjä.  Kyllä, tytöt, tunnistatte itsenne! Ällösöpöily on miehelleni ihan ok, joten minulle jää kuivan ja nalkuttavan akan rooli. "Älä viitsi koko ajan iskeä silmää", "onko ihan pakko pussata julkisella paikalla taas" ja ikisuosikkini "en halua pitää kädestä, vaikea kävellä".

 Kävin muuten sittenkin eilen ulkoilemassa ja tein päivän hyvän teon auttamalla hiihtokeskuksen parkkipaikalle juuttunutta miestä pääsemään liikkeelle. Uskon karman lakiin ja tuli siitä ihan hyvä mieli myös.
Ihanaa ja jännittävää illanjatkoa, medborgarna!