Think big, BIG I SAY!

No siis että pitää ajatella isosti, ja vähän sellaisella pitkällä tähtäimellä. Enempiä selittelemättä päätin ottaa hypyn (melkein) tyhjyyteen tänään. Tuulta päin ja silleen. Jäädytin vakivakanssini ensi kesän loppuun saakka ja huh, voin sanoa että paino putosi harteilta! Ehkä se putosi tosin lähinnä sen päätöksenteon, pohdinnan, asioiden miettimisen monelta kantilta ja pähkäilyn seurauksena. Uskalsin! Nyt on vähän sellainen paniikki, että apuva, mihin itseni lykkäsin, mutta kaikki tuntuvat nyt sanovan, että kyllä sinä pärjäät, niin alkaahan siihen sitten itsekin uskoa. 
Ajatukset päässä kirmaten kävin ulkona navakassa tuulessa, ja vettä satoi aina muutaman minuutin välein.
Lähilammen pullasorsat eivät piitanneet ajatuksenjuoksustani, vaan tapittivat lähinnä leipäpalasiani, joita minulla oli huimat kaksi (2) mukanani. Vaativa vaakunta alkoi heti pussin rapistessa ja leivän loppuessa alkoivat mokomat taapertaa perässäni vaakkuen moittivasti. vaak, VAAK! Ahneet räpyläjalat!

Moi, onko pullaa?

Anna meille muruset etes!

Tähän johonkin se putos..

No nysse meni

Ihanat vaakkuvat ja vaappuvat linnut piristivät kummasti minua ja auliisti jaoin en pullaa, vaan ruispaahtoleipää heille. Terveellistä, nähkääs.
Vesisuihkutinkin ryöpsäytteli sumun lailla ikävästi vettänsä naamalle saakka, mutta eipä se meitä haitannut.

Kun mies tuli töistä, oli hällä mukana Täydellisten naisten kuudes tuottari (jonka ostin hänen kaveriltaan) ja kimppu tsemppikukkia! <3 Onko ihanampaa.
Kyllä tämä elämä tästä kirkastuu ja jossakin minua odottaa SE TÄYDELLINEN TYÖPAIKKA..:)
Ihmiset, ootte <3