Happiness is not a destination

..it´s a way of life.

Perjantaina olin Painia katsomassa. Hah, kuinka moni luulee, että jotain kreikkalaista trikoot päällä pyörimistä? Pain on ruotsalainen (industrial-yhden-miehen)metalliorkesteri, jolla tosin lavalla neljä tyyppiä. Nukuin kevyet kolmen tunnin päikkärit, että jaksoin nukkumatta Lutakossa fiilistellä. Oli hyvä keikka, äänet vain vähän puurossa ja lavaspiikkejä aika vähän, mutta eipä niitä spiikkejä varten sinne kukaan ollut tullutkaan.

Katsokaa tämä edes, duetto Anette Olzonin kanssa, kappale Follow me<3 Ei näkynyt Anettea Lutakossa (kun ovat Kanadassa filmaamassa Nightwishin Imaginaerum-leffaa..) mutta muualla on saatu nauttia tästä duetosta livenäkin, olen vähän kade. Jossain keikan puolivälissä tuo mustahiuksinen basisti kiitteli selvällä suomen kielellä, että kiva ku tulitte jne, niin tuntui, kuin Lutakossa annettiin aplodit ihan vain siksi, että "hei jätkähän on suomalainen, hienoa, ja osaa tuota bassoakin soittaa ja vielä Painissa, suomalainen, hei, taidanpa taputtaa vähän sille".
Ihana fiilistelyviikonloppu tämä, hyvää seuraa ja paljon ruokaa :) 
Ai niin, NW:n ensimmäinen sinkku julkaistaa 9.11., iiiiiiiiiiiih ja pientä vapinaa (jolle ei voi mitään). Johan tässä on vuositolkulla odotettukin.