On niin kaunista että pakahduttaa. Ja olen syönyt niin paljon jäätelöä, että sekin hiukan pakahduttaa. Suomen kesä on niin kaunis, siihen herää aina keväällä, kun luonto alkaa arasti vihertää ja sitten näin kesän ehtoopuolella, kun kypsä, raukea ja vihanta luonto hohkaa kuumassa auringossa väreillen. Kuumuuskaan ei siis enää niin ahdista, koska siihen tottuu. Osaa astella verkkaan ja kiirehtimättä, niin ei hikikarpalot kiillä otsalla. Istua linkkiin sinne puolelle, minne aurinko ei jollota(ja etukäteen miettiä, mille puolelle se milläkin matkalla paistaa, mitä ennakointia!).
Eilen ihana käynti satamassa, minne ihastuttavan kulturelli ralliväki hilaa ahterinsa näköjään jo muutama päivä ennen h-hetkeä. Vai onko se h-hetki jo tänään, en edes tiedä. Noh ignooraten muutamia passikaulaisia turisteja ja muskeliveneiden cooleja kuskeja ja muuta rekvisiittaa istahdimme terssille. No, jäätelöä syömään tietenkin.
Ilme on kyllä aika nautinnollinen. Onni on suuri jäätelöannos ja sää, joka puoltaa sen syömistä. Tänä kesänä listalla ovat vielä rantailu (sis. uimahommia), lisää jäätelön syöntiä ja syysvaatteiden ostoa. Rankkoja aikoja siis luvassa, mutta ei auta kuin kestää.
 |
| Huomaa alalaidan muskelivene |
 |
| Ship ahoy! |
Leppeitä heinäkuun viimeisiä päiviä!
Terkuin päiväunet nukkunut onnellinen nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!