Keltaiset hansikkaat

Ihanaakin ihanampi viikonloppu alkaa olla lopussa. Voi, vielä yksi päivä! Mutta ei, huomenna on raahauduttava töihin heti aamusta. Onneksi töissä harvoin voikaan olla mitenkään naama rytyssä, aina löytyy hymyilemisen aihetta.    
Eilen vietimme ihanien akkojeni kanssa päivän, jota voi kutsua onnistuneeksi. Ohjelmassa oli kylpylöintiä, syömistä, puhetta, naurua, iloisia juoruja ja uutisia, yhdessäoloa. Kuten aina näiden ystävien kanssa, olosta tulee hyvä ja naurusta helppo. Päivän päätti Putron keikka Lutakossa, ja kyllä, se ei ole suosikkini. Mutta kolme meistä istuksi päydän äärellä livemusiikkia kuunnellen ja kameran linssiä säikytellen kun toinen puoli jammaili seisomapaikoilta. Yksi oli joukostamme reissun päällä, milloinkas sitä saisikaan kaikkia koolle nykypäivänä? Moni muukin tunnistaa ongelman; perhe, työ, muut ympyrät vievät aikataulutuksen uudelle tasolle. Yhteiset menot täytyy suunnitella todella hyvissä ajoin, varsinkin jos osalla porukasta kotikuntana ei ole Jyväskylä. Ihana päivä, ihana ilta, seura parasta. Vähän tässä herkistyy, kun tajuaa, miten paljon ystävät merkitsevätkään. Ja teemapukeutumisena Bristolista hankitut hatut. Joku voi muistaakin.


Tänään sitten vuorossa laatuaikaa (typerä sana, eikö kaikesta ajasta toisen kanssa voi nauttia ihan yhtä lailla, ja onko ei-laatuaika sitten ei-ole-muutakaan-tekemistä- aikaa tai halpisaikaa?) miehen kanssa. Elokuvaa ja syömistä. Red Riding Hood oli antikliimaksi, en suosittele. Visuaalisesti kiva, mutta näyttelijätyö kökköä ja dialogi säälittävää. Ai että, kaipaan niitä aikoja, kun vielä pystyi nillittämään aiheesta kuin aiheesta. Nyt ei nillitytä yhtään niin paljon, koska olen niin typerän onnellinen. Äsh. Pitää kaivella se ärsytys tuolta jostakin.

Mutta: keltaiset hansikkaat. Kyllä, omistan keltaiset hansikkaat. Todisteita siitä tässä:

 

Oho, tää taitaa olla se PÄIVÄN ASU, jota oikeat bloggaajat aina esittelevät. Ja onko tuo alaspäin katsekin sellainen muodikas homma, ai että olen niin inessä skenessä nyt. Pitääkö vielä ilmoittaa, mistä vaatteet ovat? Ei ketään kyllä kiinnosta. Mikään ei ole uutta, hamekin mokoma seitsemän vuotta vanha. 
Kuvattavana oleminen on ollut tänään muutenkin vähän haasteellista. Siitäkin todisteita, kas näin:

Ei naurata, ei.
Mutta ainakin pääsen pääsiäisenä kotiin katsomaan pikkusiskon uutta kotia ja palauttamaan toista samanlaista maanpinnalle: hän kehui sosiaalisessa mediassa olevansa nyt ainokainen. Asuu siis nyt kolmistaan vanhempien kanssa siellä. 
Mokoma.