Vapaana

Ihmetelty on, miksi Pepi arkailee vähän meitä. No ollaan uusia sen elämässä, ja muutenkin kummastuttaa tämä ainokaisena olo karvapyllyä varmaan kovasti. Kyllä se siitä, muutaman viikon kuluttua Pepi on jo tottunut kovaääniseen emäntään ja matala-ääniseen isäntään.
Tänään kävimme koirapuistossa, ja isojen koirien puolella Pepin kohdatessa "aavistuksen" innokkaan kaverin (joka törmäili koiriin ja ihmisiin-aika rasittavaa) Pepi haukkui ja murahti jarrut-rikki-reikäpään varovaisemmaksi. Jes, se osaa puolustaa itseään!
Siirryimme suosiolla pienten koirien puolelle, jossa neiti meni innokkaasti leikkiin mukaan, ja juoksenteli onnellisena samankokoisten kavereiden kanssa. Spurttaili ihan olan takaa, siitäkin olimme tyytyväisiä. Vanhemmillani on nimittäin täälläkin esiintynyt Iina-neiti, jota ei näin vanhemmiten kiinnosta mikään lapsellinen takaa-ajo tai painiskelu. Hänhän on niin sen yläpuolella. Koirapuistossa tämä kuningatar käveli reunoja pitkin äristen pois kaikki leikkisät ja lemmenkipeät, ja haisteli vain muiden jättämiä tekstiviestejä :D

 Lunta satoi ja kohde liikkui= suhmukuvia.

Mä vakoilen teitä!

Ja sitten väsyttää...