Johan luulitte, että rankkaan täällä pukuja. Eiköhän niistä koltuista ole kaikki oleellinen jo sanottu iltapäivälehtien ja blogien nettisivuilla seitsemäänkymmeneen kertaan. Ai haluatte minun kommentteja? No hyvä on, tämän kerran. Mutta sen jälkeen kyllä vähän avaudun.
Kaunein: Mirella Koullias (Koulliais-Koullians-Koul--aivan sama)Miksi: Musta tuntuu. Ja näkyy. Ja onhan rouvalla sitä vartta kantaa pukuaan upeasti. Ja laahus, sydän.
Muutamat ylitsepääsemättömän beigeharmaavalkoiset ja siivot kotirouvat moittivat Vartiaisen Jenskan pukua överiksi, ja kauhistus, huulipunakin oli oranssia! Voi nyyh, kamalaa, kun kaunis nuori nainen käyttää VÄREJÄ. Ja rohkeaa pukua! JA ORANSSIA HUULIPUNAA. Olisi voinut Jenskakin laittaa tummansinisen, ARVOKKAAN mekon. Ja huulikiillettä vaan. Ja banaaninutturan. Napisijat hei, kyse ei ole edes siitä, käyttääkö väriä, vaan osaako käyttää väriä. Joku toinen olisi voinut olla aika hupaisa näky Jennin kokonaisuudessa. Kuten joku muu olisi hupaisa näky vaikkapa Sofi Oksasen jokapäivälookissa. Idean ydin onkin se sama vanha jaaritus, pukeutua omia hyviä puoliaan korostavalla tavalla. Ja persoonallisesti. Jos jää ylväänä mieleen, ei voi mennä pieleen. (Oho,tahaton runo!)
Joskus voi aikuinen nainenkin unohtaa, ettei ole vanhojentansseissa eikä Prinsessa Ruusunen. Tai tarjoilija.
Päivi Storgård-parka hukkuu pukuunsa 2002, iltalehti.fi |
Rosa tarjoili linnassa olutta ja bratwurstia 2003, iltalehti.fi |
Mari Palo 2001, iltalehti.fi |
Minna The Suunnistaja Kauppi 2003, iltalehti.fi |
Ja sitten se avautuminen. On ihanaa, hienoa ja tärkeää, että olemme itsenäisiä. Kuljemme kuitenkin pää kunnioituksesta nuupallaan 6.12. ja menemme korkeintaan baariin edellisenä iltana (huomena on ILIMANEN VAPPAAPÄIVÄ, ÄKKIÄ JUHULIMAAN). Ehdotan, että itsenäisestä otteestamme huolimatta voisimme ottaa mallia mistä tahansa muusta itsenäisestä valtiosta, ja ILOITA. Olisiko se ihan kamalaa? Vähän ilotulitteita, nostettuja maljoja, ja yhteistä ILONjuhlaa. Piknikille ei pääse, ellei halua saada sitä kuuluisaa pissatulehdusta, mutta voihan sitä järjestää vaikka "kutsut" tai "päivälliset" tai "juhlat". Ei ole pakko vain hymyttömänä arvostella TV:n edessä pukuja ja niiden totisia kantajia. Tai maata krapulassa pedinpohjalla.
Terveisin "liian kireä pipo jonka alla liian kireä nuttura"
PS Avautuminen alkoikin näköjään jo niistä pukuasioista, ihan vahingossa. Mutta kyllä helpotti!
Auts! Osui! nim. Krapulassa pedin pohjalla. Tosin en vakavana, vaan varovasti hihkuen ja arvostellen. Mutta myönnetään, en arvokkaana vaan tukka aika takussa. :D Kaesa
VastaaPoistaHei JOOO. Pidetäänks ensi vuonna oma juhlavastaanotto? Isäntä ja emäntä on presitenttipari, sitten muut tulee jonossa ja kättelee ja sit on heekkuja ja tanssia ja JOOOO. Ei tarttis ees olla kolmen tonnin mekkoa, paitsi jos haluais. Mää tekisin svinhufvuudin kaakkua sitten, koska en ole koskaan tehnyt ja olen aina halunnut tehdä!
VastaaPoistaNiin tai sitten vois vaan pitää sellaset kivat päivälliset halukkaiden kamuleiden kesken. Nyyttärit. Tai porukalla kokata jotain tosi suomalaista, kuten pizzaa. (No voitais sitä kai kokata karjalanpaistia ja pottumuusiakin, jos ollaan teemanipoja.) Nostella vähän vaikka limpparimaljaa kivalle Suomelle. Tykkäisin tästä. <3
Nostelen kulmia täällä krappe-Kaiésalle ja nyökkäilen Suomi-Kaisalle :D
VastaaPoista