21 tapaa pilata mikä tahansa ihmissuhde

Eilen elokuvissa ekat karkit viikkoon. Tänään aika pitkä koiralenkki siis luvassa. 

Käytiin pienellä porukalla katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto. En ole montaa suomalaista elokuvaa käynyt katsomassa elokuvissa. Napapiirin Sankarit, Rare Exports, Iron Sky. Hyviä kaikki. Mies tuli tähän mukaan täysin sillä ajatuksella, että paskin leffa ikinä, ja oli kuulemma parempi odotuksia :D Minusta elokuvassa olisi saanut olla vielä jotain hauskoja kohtauksia, ei ehkä naurut olleet itselläni sitä tasoa, että ihan 9/10 antaisin. Tosin en monellekaan elokuvalle ole edes 9/10 antanut. Viimeisimpänä Sihteeri, jota tähdittää iiiiihana Maggie Gyllenhaal. 10 vuotta vanha leffa tosin, mutta voinko suositella. Kerrankin jotain muuta, kuin 27 Dresses, Muuttohaluton Poikamies, Unelmien Manhattan... 

Pikkuisen S/M:a, rikkinäisiä ihmisiä, kieroja ja aika pysäyttäviä käänteitä ja avot, siinä on teille kiva romanttinen komedia! 

 Usein mietin, että leffa pitäisi valita hyllystä tai kankaalta kymmenessä sekunnissa. Intuitio voisi tehdä tehtävänsä. Tai ihan vain kuuli elokuvajuliste. Mutta ei, kertakaikkiaan 10,3€ maksavaa lippua tai 6€ maksavaa vuokrafilmiä ei oikein halua tuhlata todennäköisesti huonoon elokuvakokemukseen. 

 Olen ajatellut  laittaa blogin määrämättömälle tauolle. Ihan vain, koska tuntuu, ettei tämä harrastus etene. Lukijamäärät tosin ovat kasvaneet usealla sadalla, mutta vakituiset lukijat ovat jossain muualla. Ehkä kaikki itsetarepia on nyt saatu irti blogista? Myös oma elämä on sellaisessa käänteessä, ettei ehkä energia riitä tähän enää, toistaiseksi.

Toivon siis kaikille mitä ihaninta kevättä! Rakastakaa toisianne ja itseänne! Palailen, mikäli siltä tuntuu..

Pus!!!

 K

Man! I feel like a woman!

Moni bloggaaja on aktivoitunut tänä päivänä miettimään, miksi nainen on naiselle susi, ja muistuttamaan, että todellakaan kaikki maailman (ja Suomenkaan) naiset eivät saa tänä päivänä ekstrapaljon suukkosia tai kukkia puolisoltaan tai muilta naisilta. Joillakin voi olla tänään yhteistä aikaa kirveshipan tai kaapinovien väistelyn merkeissä. Ja niitä naisia on paljon. 

Mm. Naisten Linja tarjoaa maksuttoman ja anonyymin neuvonta- ja tukipuhelimen joka arki-ilta klo 16-20. Naisten linjaan voi myös tehdä lahjoituksen tai ryhtyä vapaaehtoiseksi. Lähtisin todella mielelläni, mutta tämä tarjous on vain pääkaupunkilaisille. Toki on myös muita tapoja auttaa. Ehkä kaikista helpoin tapa auttaa on puhua avoimesti asioista. Jos epäilee, että lähipiirissä on joku, joka tarvitsee tukeasi, osoita, että sitä hän sinulta saa. Puhumattomuus on kaikista pahin ase, jonka voi antaa. Ja se pahempi puolisko voi olla myös nainen. Kyllä naispariskunnissakin on väkivaltaisia pellejä ihan yhtä lailla. Naistenpäivän tarkoituksena tässä ehkä onkin antaa viesti, että naisten on vedettävä yhtä köyttä. 

Nämä tytöt vetää yhtä köyttä!

 Minulla on lähipiirissäni menestyviä, kauniita, mielettömän kodin omaavia, taitavia ja ja uskomattoman upeita naisia, ja en koskaan mieti, että heidän menestyksensä olisi minulta pois. Mielelläni myös kuulen uutisia "nais"johtajista, vaikkei se mikään itseisarvo olekaan. On hienoa, että maassamme naiset voivat olla lähes samalla viivalla miesten kanssa. Tämä ei toteudu kaikkialla. 

Keskustelupalstoilla naikkoset teilaavat toisensa täysin, ja morkkaavat esimerkiksi tunnettua bloggaajaa siitä, että hänet tyrmättiin tipoilla baarissa. Oli kuulemma sen ansainnutkin, koska on ihan bimbo. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi väkivalloin henkisesti tai fyysisesti. Edes se työpaikan ärsyttävin kettuileva kollega ei ole sitä ansainnut. Väkivaltaan ei vastata väkivallalla. Naisilla on ihmeellinen taito luoda kovia paineita muille naisille ja kilpailla toistensa kanssa ties mistä ihmeellisistä asioista. Siskot, me ollaan tiimi! Meidän pitää kannustaa toisiamme, vinkata työpaikoista, kannustaa elämänmuutokseen, olla rehellisiä ja luotettavia toisillemme sekä ottaa miehistä mallia ainakin yhdessä asiassa, hyvävelijärjestelmässä. 

 

Loppuun mitä hienoin sanoma Scooterilta:

 

 

 

Lauantai

Mies lähti ruokailuillanviettoon, minä jäin ihastelemaan hiljaisuutta, jonka rikkoo vain koiran omatoiminen selänhieronta eilen imuroituun mattoon ja tähän toimintaan olennaisesti liittyvä röhkintä-ääni. Lempipuuhani esineiden siirtely ja sommittelu hyllyjen ja tasojen päälle on päässyt vauhtiin. Kohteena tänään keittiö. Eilen pestyllä lattialla ei näy tassunjälkiä eikä jalkarasvan jäämiä. Sohvalla kaksi itse ompelemaani tyynynpäällistä ja muita keväisen vihreitä päällisiä, nekin eilen vaihdettu. 

Etummaiset siis by Katri, muut yllätys yllätys- H&M

 Ajattelin hakea ulkoa maljakkoon muutaman yllätysoksan, joiden laji paljastuu, kunhan lehdet puskevat esiin. Puskatuntemus kun ei ole ihan huippuluokkaa meikällä. Luvassa vielä villasukkistelua ja koiralenkkeilyä uusilla (koirien mielestä törkeän lyhyillä) nahkahihnoilla. Oliko lauantait joskus muunlaisia?

Koiralenkille käteen pääsevät miehen äidin tekemät törkeän hienot lapaset. Kyllä kelpaa tepastella hihna kourassa! Anopille siis lämmin kiitos vielä kerran.

Kisaväsymys

Pitkän aikaa ollut jo elämässä sellainen kausi, että mikään ei ole varmaa. Kaikki suunnitelmat avoinna, ja maailma auki. Okei, on varmoja asioita. Parisuhde ja koirat, meidän pieni perhe. Mutta noin muuten. Toisaalta ahdistaa ja surettaakin, toisaalta olen intopinkeänä pakkaamassa jo laukkujani ja lähtemässä (siitäkin huolimatta, että edellinen muutto tapahtui lokakuussa..). Mutta mihin? Mihin minä kuulun? Missä olisi ihaninta? Mitä minä oikeasti haluan tehdä tällä kaikella elämällä?

Varsinkin nyt viime viikkoina, kun siskoni sai upean uutisen. Lähti mokoma tänään Keski-Eurooppaan töihin. Olympiatason ratsastajan tallille ratsuttajaksi. Muutti kerralla ulkomaille. Heti valmistumisen jälkeen. Aivan mieletön onni ja tilaisuus! Olen niin tyytyväinen, että sai tuollaisen tilaisuuden!

Olisiko minullekin vielä upeita onneja ja tilaisuuksia tulossa? Uskon, että on. Ja ei, en usko, että "se tilaisuus tulee kun tarvitset sitä, ei silloin kun haluat" tai "kaikella on tarkoituksensa". Onko nälänhädällä tai hevosenlihalla Ikean lihapullissa tarkoituksensa? Pitää tehdä töitä unelmien eteen, toivoa parasta ja suunnitella. 

Tänään ei jaksaisi. Tänään voisin kyllä vain olla.

 Onnellisia koiria talvisella golfkentällä. Ihana Kemi.

Tomusokeriongelma

Piti leipoa mokkapaloja (mies toivoi). Taikinaa tehdessä huomasin ettei kaapissa ole tomusokeria. Tätä ei voi kiertää, ei voi ohittaa, alkoi harmitus. Mies lähti kauppaan hakemaan. Ihana se on. Ovelle huusin vielä, että voithan sä mennä autolla. Mies sanoi, ootko joku idiootti. Ja lähti :D Takaisin tullessa mietti todella, lähtisinkö itse autolla ajamaan noin 400m matkaa. Talvella. Mietti ihan tosissaan varmaan, onko nainen täysjärkinen. No enhän minä ole. Mokkapalat tosin onnistuivat ihan älyttömän hyvin! Siis törkeän hyvin.

 Tulin tänne sitä kehumaan vain. Nyt yövuoroon, moiks!

Korpeilua osa 2

Kävin luistelemassa.Kyllä, jäällä. Nyt koitan niitä kivoja pieniä temppuja, takaperin luistelua, sirklausta ja muuta ihanaa, mietin. Ehkä myös teen sen ruusun, jota harrastettiin kaverin kanssa alakoulussa, tiedättehän sen. Viime kerta luistimet jalassa ei mennyt ihan niin nappiin, mutta tämä kerta se toden sanoo! Intoa puhkuen aloin nyörittämään luistimia (uusi pari, second hand, kunnon kaunokit eikä mitkään löperöt sivakat). Siinä sitten toista luistinta nyörittäessä nitkautin polven ristisiteen. Au. Ähisin ja vähän kyynel saattoi kivusta tipahtaa poskelle. Polvi jotenkin vääntyi luistin jalassa väärään suuntaan. Noh, talvisodan hengessä sitten aikani jalkaa pyöriteltyäni menin jäälle. Ja luistelin! Kuin rampa sarvikuono, mutta kuitenkin! Mies, kettu jääpalloilija, viiletti taas vähän eri malliin kuin meikäläinen. Aivan sama, että luistelu oli säälittävää töpöttelyä ja kaukalon laidasta kiinni pitämistä, tein sen! 

Äidille piti heti kehua. Hän kysyi "kävittekö siis luonnonjäällä". Kyllä, eihän tästä ole pitkä matka muutaman kymmenen kilometrin retkiluistelusessioon kuhmuraisilla ja petollisilla järvenselillä.

PS Jalka on jo ok. Paniikissa jo guuglasin kaikki polvivammat ja leikkaukset. Se vain venähti, hyvin vähän. Ylpeys kolhiutui enemmän.

Romanskuukkeli

Eilinen työvuoro tuntui superpitkältä, ja koitin moneen otteeseen olla miettimättä kivaa  boulderointisessiota, joka olisi ollut tarjolla, mikäli olisin illan vapaana ollut. Mies oli siellä, ja toi tuliaisina ihania leivoksia, kiitos niiden leipojalle, neiti R:lle! Hyviä olivat, olivatkohan whoopieseja? Tullessani pihaan iltayhdentoista aikaan sanoin, että nyt juoksutetaan koiria viereisellä kentällä. Ja sitten vielä kierrettiin pieni lenkinpätkä, jotta karvahousut eivät kävisi ihan niin ylikierroksilla. Mies oli aika haluton mihinkään pitkiin lenkkihommiin, ja syykin selvisi kun sisään päästiin. Oli suklaata, pannaria, kermavaahtoa ja tulppaanikimppu odottamassa. Kynttilätkin syttyi alta aikayksikön. En edes epäillyt. Yleensä epäilen, että jotain romanskuukkelia on suunniteltu. Nyt tuli puskista skeptikolle.

Oli aika romanttista, taas. Sydän.